Vaikka viime viikkoina onkin tupruttanut kiitettävästi, eikö tähän vuodenaikaan tunnu usein siltä, että lapsuuden talvet olivat lumisempia kuin nykyään?
Tunnetta ei aiheuta pelkkä nietosnostalgia, sillä niin ne olivatkin.
Suomen keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälin teollistumisen ajoista. Voimakkaimmin on lämmennyt alkutalvi, erityisesti joulukuu, jonka keskilämpötila on kohonnut kokonaiset viisi astetta.
Ilmatieteen laitoksen mukaan ilmaston lämmetessä yhä suurempi osa talven sateista tulee jatkossa lumen sijaan vetenä. Lumiset päivät Etelä- ja Länsi-Suomessa supistuvat siis alle puoleen nykyisestä, ja näinäkään päivinä lumipeite ei ole enää kuin nopeasti sulava ohut harso. Vuosisadan lopussa ainoastaan Lapissa on talvisin pysyvä lumipeite, ja sekin tulee pysymään maassa huomattavasti nykyistä lyhyemmän ajan.
Lumen hupeneminen tekee tulevista talvista entistä pimeämpiä, mikä vaikuttaa myös ihmisten mielenterveyteen. Ja ihmekös, kun eletään käytännössä puoli vuotta kestävää synkeää marraskuuta.
Mikäli lämpenemistä ei saada hillittyä, jo muutaman vuosikymmenen päästä niinkin suomalaiset asiat kuin pulkkamäki, lumiukot ja hiihtäminen ovat muinaishistoriaa. Frozen-elokuva näyttäytyy seuraavalle sukupolvelle entistä fantastisempana: eihän tuollaista talven ihmemaata ole olemassakaan!
Ainakaan lumi-infernoja ei tarvitse jatkossa jännittää.
Mutta myös kesät ovat muuttumassa. Tuoreessa muistissa on yhä viime kesä Suomea sekä muuta Eurooppaa korventaneen käristyskupolin alla. Se oli esimakua tulevasta, sillä tulevaisuuden Suomen kesinä kuumat päivät yleistyvät ja kuumat jaksot pitenevät, arvioi Ilmatieteen laitos. Hellepäivien määrän arvioidaan kolmin- tai nelinkertaistuvan ennen vuosisadan loppua.
Vaikka meillä pohjoisilla leveysasteilla ei pantaisi pitkittynyttä terassikautta pahakseen, seuraukset eivät tule täälläkään olemaan pelkästään leppoisat. Esimerkiksi viime kesänä ympäri Suomea riehuneiden metsäpalojen riski nousee hellejaksojen pidentyessä. Puhumattakaan terveysriskeistä, joita paahteet aiheuttavat sairaille, lapsille ja ikääntyville.
Ilmaston lämpenemisen vaikutukset mielletään usein napajäätiköiden sulamiseksi ja sitä kautta vedenpinnan nousuksi. Tätäkin on tiedossa Suomelle: Itämeren pinta nousee tämän vuosisadan aikana useita kymmeniä senttejä. Rannikkoseutujen meritulvatkin todennäköisesti voimistuvat, vaikka rannikkoa ei täälläpäin olekaan lähitulevaisuudessa jäämässä pysyvästi merenpinnan alle.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat niin laajat, että nykyistä tahtia edetessään se tulee vaikuttamaan yhteiskunnan kaikkiin osa-alueisiin tavoilla, joita voi tällä hetkellä olla vaikea edes kuvitella.
Taudit ja tuholaiset, jotka leviävät ilmastonmuutoksen vaikutuksesta yhä laajemmille alueille Suomessa, luovat vaikeasti hallittavia ja arvioitavia riskejä. Ne kohdistuvat tulevina vuosina yhä enemmän ihmisten terveyteen, luontoympäristöön, maa- ja metsätalouteen sekä riista- ja kalatalouteen.
Otetaan esimerkiksi verta imevät puutiaiset, eli punkit, jotka ovat viime vuosikymmenien aikana levinneet jo lähes koko Suomeen, aina Lapin eteläosiin asti. Syynä punkkien leviämiselle on todennäköisesti ilmaston lämpeneminen, mikä on raivannut niille aina vain lisää elintilaa pohjoisemmasta.
Punkkien mukana leviävät myös niiden kantama taudit: tulehdustauti borrelioosi sekä harvinaisempi mutta sitäkin vakavampi puutiaisaivokuume, joka voi aiheuttaa pysyviä keskushermosto-oireita ja pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Kummankin taudin tartuntamäärät ovat 2000-luvulla kasvaneet** Suomessa hälyttävästi.**
Punkkien jälkeen toisena aaltona tulevat todennäköisesti hyttyset, joiden määrän odotetaan kasvavan Suomessakin ilmaston muuttuessa entisestään. Lisääntyvien hyttysten taas uskotaan tuovan tulevaisuudessa Eurooppaan tauteja, joita on ennen havaittu ainoastaan trooppisilla leveysasteilla: malariaa ja dengue-kuumetta.
Maailmanlaajuinen keskilämpötila on noussut esiteolliseen aikaan nähden jo yhden asteen. Kovaa vauhtia lähenevää 1,5 asteen lukemaa pidetään sen sijaan kriittisenä rajapyykkinä, jonka ohittaminen tietäisi pysyviä muutoksia maapallolle. Tutkijat muistuttavat, miten tärkeää on tähdätä nimenomaan alle 1,5 asteeseen: jos tavoitteenamme on tasan 1,5 astetta, on todennäköistä, että päädymme lopulta 2 asteen keskilämpötilaan, jonka vaikutukset olisivat jo katastrofaaliset.
Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä enemmän meistä jokaisen arkeen ja elämään, riippumatta siitä mitä teemme työksemme ja asummeko maaseudulla vai kaupungissa.
Ilmastoveivi 2019 -kampanja vaatii päättäjiltä konkreettisia ilmastotoimia lämpenemisen rajaamiseksi 1,5 asteeseen. Näin Suomessa saadaan jatkossakin nauttia lumisista talvista ja raikkaista kesistä, ilman vierasperäisiä tauteja ja tuholaisia. **Allekirjoita vetoomus täällä*.*
Sakari Nuutila
Sakari Nuuttila on Mäntsälässä varttunut toimittaja ja kirjoittaja, jonka ilmastoahdistuksen laukaisi jo aikoinaan teini-iässä altistuminen epämiellyttävälle totuudelle.