Nuoret vaativat yhteen ääneen päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi lauantaina 2.3.2019 Nuorten ilmastokokouksessa Finlandia-talolla. Näiden toimien tarpeellisuus on toki ollut selvää jo vuosikymmeniä, mutta päättäjät ovat tästä huolimatta aina vain lykänneet niitä. Lauantain jälkeen ei kuitenkaan Suomessa ole kenellekään epäselvää, että ilmastokamppailun ykkösketju koostuu pöhöttyneiden päättäjien sijaan nuorista lupauksista. Vanhat änkyrät ja ilmastoviivyttelijät on sysätty vaihtopenkille, ja heille näyttää olevan tarjolla vain jarrukentän rooli.
Muutoksen aika on saapunut, ja täyteen buukattu Nuorten ilmastokokous oli osoitus ilmastoliikkeen momentumista. Tapahtuma hallitsi monin paikoin mediatilaa, ja nuorten aktiivien voimakkaat puheenvuorot jättivät kädenlämpöiset poliitikot täydellisesti statistien rooliin. Jälkijäristyksiä fiilisteltiin vielä seuraavanakin päivänä tapahtuman nettisivujen kaaduttua kävijäryntäyksen johdosta.
Tapahtumaan osallistuneet noin 500 nuorta ilmastoaktiivia demonstroivat toki taitoa ja tahtoa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mutta silmiinpistävintä tapahtumassa oli sen progressiivisuus. Lähestyvästä ilmastokatastrofista on tiedetty vähintään 30 vuotta, mutta konservatiiviset toimenpiteet ovat vain kiihdyttäneet vauhtiamme kohti tuntemamme elinympäristön hallitsematonta muutosta. Nuorten ilmastokokouksen lavalla katseet suunnattiin eteenpäin sellaisella määrätietoisuudella, joka ilmastokysymyksissä on aiemmin ollut enemmän poikkeus kuin sääntö.
Nuorten ilmastoprogressiivisuus konkretisoituu tapahtuman julkilausuman sisällöissä ja sitä tukeneissa puheenvuoroissa. On hämmästyttävää, miten luontevasti ilmastokatastrofin torjumisen ja jatkuvaan kasvuun perustuvan talousjärjestelmän mahdoton yhtälö riisuttiin paljaaksi. Ajatus siitä, että talouskasvun maksimoimisesta on siirryttävä kohti oikeudenmukaista tulonjakoa ja planetaariset rajat huomioivaa hyvinvoinnin tuottamista ei ole nuorille utopiaa, vaan ratkaisu ongelmiin. Hyvinvoinnin linkittäminen fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaan talouskasvuun on lopetettava, ja pystyttävä sen sijaan näkemään vaihtoehtoinen tulevaisuus. Nuorten visionäärisyys, ymmärrys ilmastokysymyksen polttavasta ajankohtaisuudesta ja kyky ajatella systeemin ulkopuolelta tulevat puskemaan ilmastoliikettä eteenpäin ratkaisevalla tavalla.
Vähemmän yllättäen tilaisuuden pohjanoteeraukseksi osoittautuikin poliittinen paneelikeskustelu. Kuten keskustelua seurannut kokenut ilmastojärjestöaktiivi osuvasti totesi, olisi tämä paneeli voitu ohittaa 20 sekunnin powerpoint esityksellä - niin ennalta-arvattavia poliittisten nuorisojärjestöjen edustajien puheenvuorot olivat. Myötämielisen yleisön säestäessä keskustelijoiden oli helppo kannattaa niin lentoveroa, fossiilisten yritystukien alasajoa kuin Ilmastoveivi2019-vetoomuksen mukaista hiilineutraalia Suomea vuoteen 2030 mennessä. Ilmastovalveutunut yleisö oli kuitenkin hyvin perillä siitä, miten kaukana puolueiden todelliset ohjelmat näistä tavoitteista vielä tänä päivänä ovat.
Onkin ilmastoliikkeen näkökulmasta ilahduttavaa nähdä, että kansalaisyhteiskunta on saanut ilmastokeskustelussa aloitteen tekijän roolin, johon poliitikot pyrkivät parhaansa mukaan reagoimaan. Agendaa ja tavoitetasoja määritellään yhä enemmän päätöksenteon ulkopuolella, mikä on viimeisten vuosikymmenten opetukset huomioiden ehdoton edellytys ilmastoliikkeen menestykselle. Turun yliopiston tohtorikoulutettava Oskari Sivula alleviivasikin omassa puheenvuorossaan yksilöiden velvollisuutta luoda painetta poliittiseen päätöksentekoon.
Kuten yllättävän monet terävästi huomauttivat, on Nuorten ilmastokokouksen kaltaisissa tapahtumissa vaarana osallistujien mukavoituminen, kun seurana on vanhoja tuttuja ja samanhenkistä väkeä. Vaikka selkääntaputtelullekin on aikansa ja paikkansa, on fokus pidettävä kirkkaana: onnistuakseen ilmastotaistelu on laajennettava sosiaalisen median elitistisistä kuplista ja Finlandia-talon korkeista halleista ympäri Suomea. Myös Ilmastoveivi2019-kampanjan tavoitteena toimia Nuorten Agenda 2030 -ryhmän julkilausumassa kehotetulla tavalla:
“Kehotamme kaikkia kansalaisia toimintaan, jotta muutokset saadaan aikaiseksi. Kehotamme tekemään kestäviä valintoja, äänestämään, allekirjoittamaan adresseja, osallistumaan järjestötoimintaan, lähtemään mielenosoituksiin, menemään lakkoon, valittamaan tuomioistuimiin sekä laillisuusvalvojille ja tekemään kansalaisaloitteita.”
Vain laajalla yhteiskunnallisella aktivismilla voimme saada aikaan haluamamme muutoksen ja painostaa päättäjiä tekemään siihen tarvittavat ratkaisut. Visio on luotu, muutos on alkanut, ja suunta on eteenpäin. Tätä on progressiivisuus.
Teemu Vaarakallio
Teemu Vaarakallio on vuosia amerikkalaistumista vastaan taistellut maailmanpolitiikan opiskelija ja kirjoittaja Helsingistä. Vuosia sitten äiti osti hänelle kirjamessuilta pokkarin - tämä muutti kaiken.