Moni mieltää Lähi-idän nykyisten levottomuuksien alkusysäykseksi muun muassa vuoden 2011 vallankumouksellisen arabikevään. Suuren mittakaavan konfliktit ovat kuitenkin monen eri tekijän monimutkaisia summia, eikä sovi unohtaa, että juuri meille kaikille yhteisiä elämän perusedellytyksiä riistettäessä nousee yleensä myös suurin mekkala.
Planeetta, jolla elämme, on elämän perustavanlaatuisin perusedellytys. Kovaa vauhtia lämpenevä ilmastomme on kirjaimellisesti tuhoamassa maata jalkojemme alla — tässä ja nyt.
Esimerkiksi Syyriassa vallitsi ankara kuivuus maata nykyään repivää sisällissotaa edeltävinä vuosina 2006–2010. Tämä vaikutti varsinkin maan pohjoisosien hedelmällisiin seutuihin, joissa vallitsi tuolloin monimuotoinen maatalouskulttuuri. Kyseinen alue on lämmennyt 1–1,2 astetta sitten vuoden 1990, ja sen sateet ovat vähentyneet noin 10 %. Se on enemmän kuin koskaan ennen maan ilmaston mitatussa historiassa.
Seudun kuivuus kiihdytti jopa 1,5 miljoonaa paikallista maanviljelijää muuttamaan viime vuosikymmenellä kaupunkeihin, joissa epävakautta aiheuttivat jo valmiiksi naapurimaa Irakista saapuneet pakolaiset. Valtava, yhtäkkinen muuttoliike kasvatti kaupunkien työttömyyttä räjähdysmäisesti ja aiheutti sitä kautta levottomuuksia.
Tutkimusten mukaan Syyrian kuivuus ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset olivat merkittävä tekijä maan sisällissodan syttymisessä vuonna 2011. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat ongelmat ovat olleet kiihdyttävinä ja vaikeuttavina tekijöinä myös esimerkiksi Irakin ja Somalian konflikteissa.
UNHCR arvioi, että ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien vuoksi jopa 21,5 miljoonaa ihmistä vuodessa on joutunut jättämään kotinsa sitten vuoden 2008. Tällaisiin ongelmiin lukeutuvat muun muassa lisääntyneet tulvat ja kuivuus sekä pahentuneet maanjäristykset, taifuunit ja pyörremyrskyt. Erityisesti maatalous on herkkä ilmaston lämpenemisen mukanaan tuomille muutoksille, kun aavikoituminen ja sademäärien epänormaali vaihtelu vähentävät maanviljelyksen tuottavuutta.
Edellä mainitut ilmastonmuutokselliset ongelmat koskettavat rankimmin ja ensimmäiseksi juuri maailman köyhintä väestöä, joka elää useimmiten ekologisesti herkillä alueilla, kuten vuoristoissa, suistoalueilla, aavikoiden läheisyydessä ja saaristoissa. Tällaiset alueet, joita löytyy esimerkiksi Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Etelä-Aasiasta, Etelä-Amerikasta sekä Tyyneltämereltä, ovat herkimpiä ilmastonmuutoksen tuomille haasteille. Maanjäristykset lisääntyvät ja ovat tuhoisampia, joet tulvivat yhä voimakkaammin, aavikot kuivuvat entisestään, ja merenpinnan nousu valtaa saarivaltioita ja rannikkoseutuja.
Tilanne vaikuttaa erityisen epäreilulta, kun otetaan huomioon, että nämä samaiset ihmiset tuottavat reippaasti vähemmän päästöjä kuin teollistuneiden alueiden asukkaat esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kiinassa ja EU:ssa. He kärsivät siis kaikkein pahimmat seuraukset kaikkein ensimmäisinä, muiden yhä lämmitellessä maapalloa entisestään.
Köyhimpien hätä tulee kuitenkin vielä koskettamaan meistä jokaista. Vaikka useimmat ilmastonmuutosta pakenevat eivät vielä tällä hetkellä ole liikkuneet kovin kauas kotiseuduiltaan, tullaan heitä tulevaisuudessa näkemään yhä enenevissä määrin esimerkiksi Suomen kaltaisessa maassa, jossa ilmastonmuutos ei ole vielä vaikuttanut likimainkaan yhtä katastrofaalisessa mittakaavassa.
Oli pakolaisista ja pakolaisuudesta mitä mieltä tahansa, kaikki voivat varmasti olla yhtä mieltä siitä, että pakolaisuus on aina kriisi vähintään yksilötasolla. Kukaan ei halua olla pakotettu lähtemään omasta kotimaastaan. Pakomatkat ovat rankkoja ja vaarallisia, ja traumaattiset tapahtumat takanapäin – olivat ne sitten luonnonkatastrofi, sota tai muu väkivalta – painavat mieltä ja sen hyvinvointia. Ei ole helppoa joutua pakon edessä muuttamaan uuteen maahan, jopa uudelle mantereelle, kun oma koulu, työ, koti, ystävät, ehkä omaa perhettäkin, on jäänyt taakse kotimaahan. Puhumattakaan siitä, että turvapaikan hakeminen on suunnattoman stressaava ja turhauttava prosessi, erityisesti, kun joutuu koko ajan pelkäämään, ettei tulekaan hyväksytyksi.
Kovaa vauhtia lämpenevän ilmaston mullistukset laittavat jo nyt kymmenet miljoonat ihmiset kriisitilanteeseen ja liikkeelle. Tulevaisuus ei näytä yhtään sen valoisammalta: mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sitä suuremmat joukot ihmisiä joutuvat pakomatkalle.
Ilmastonmuutoksen hillitseminen ajoissa on paras vaihtoehto tulevien ilmastokriisien sekä pakolaisuuden tuomien haasteiden helpottamiseksi. Toimimalla nyt ja yhdessä voimme parantaa maapallon väestön elinoloja jokaisen omassa kotimaassa sen sijaan, että “yllätymme” taas kerran, kun tällä kertaa monin verroin sankemmat joukot ihmisiä ovat lähteneet matkaan.
Allekirjoita Ilmastoveivi 2019-vetoomus täällä.
Laura Kallas
Laura Kallas on kansainvälisiä tieteitä opiskellut kirjoittaja ja pohdiskelija. Hänen lempiajanvietteensä on Suomen puhtaassa luonnossa samoilu, ja hän haluaa, että voi tehdä niin tulevaisuudessakin.